Voi jestas kuukauteen en ole edes kurkannut tänne, ja se kertoo vain kiireestä. Kun asiat junnaa paikoillaan, on helppo ajatella että onhan tässä vaikka kuinka paljon päivittäin aikaa kirjoitella ja olla koneella. Kuinkas ollakaan, kun rattaat alkavat pyörimään, se huimasti vähentynyt ylimääräinen aika menee mukavasti töitä tehden, kotitöitä tehden, yllättäviä ja vähemmän yllättäviä askareita tehden, ja ilta tulla heilahtaa ennemmin kuin huomaakaan eikä päivänmittaan ole aikaa juuri kelloa katsoa. Puhumattakaan että ennemmin niin yleinen ajatus ”hmm kello on vasta tuon verran, mitähän sitä tekisi?” edes pääsisi lipsahtamaan mieleen!
Päivämme rytmittyivät hieman uusiksi kun puolisoni aloitti tässä kuussa opiskelut, nyt kolmatta viikkoa hän ajaa 30km päässä olevaan kaupunkiin opistoon aamuisin, ja koska haluamme viettä aikaa yhdessä ja käydä hänen opiskeluasioitaan läpi aamukahvin lomassa, heräämme joka aamu kuudelta. Ei mikään ihmeellinen asia, mutta muutos kuitenkin aiempaan kahdeksaan-yhdeksään, pari tuntia lisää päivään ja kappas kun saa enemmän aikaiseksi! Kun hän on laittanut kotioven perässään kiinni, minä tartun omiin töihini. Jotka siis edelleenkin ovat pääsääntöisesti koneella työskentelyä, sen lomassa toki kun lepuutan silmiäni, selkääni ja ahteriani, pesen pyykkiä, imuroin, tiskaan, moppaan, lähes päivittäin nämä kaikki sillä kummasti kolme kissaa kantaa ulkoa aina hiekkaa tassuissaan! Hiekkaa! Sitä on kaikkialla! Mitä se sitten on kun tulee se ah niin ihana muta-aika ja kuratassut kantaa kolminkertaisen määrän hiekkaa!!! Otan siivouksen kuntoilu kannalta joten ei kannata valittaa.
Eli liikkumaan en ole ihan elokuun tahtiin jaksanut enää, paitsi hyötyliikuntana. Syömisiin on tullut hyvä rytmi, vaikka puolisoni syökin aamupalan itse juon vain kahvin (kera rasvattoman maidon, ei sokeria ikinä), yhdeksältä otan pirtelön, ja taas kahdeltatoista, kolmelta ja kuudelta, iltayhdeksätä viimeinen. Paitsi jos joku päivä teemmekin yhdessä ruokaa iltapäivällä, se korvaa sekä kello kolmen- että kello kuuden pirtelön, näin pidän päivittäiset kalorit pienenä. Ja hyvin olen jaksanut!! Itseasiassa voin paremmin kokoajan. Tarkkailen kokoajan yleisvointiani, verenpanetta, verensokeria jne. Ja koska en ole 100% pelkällä pirtelöllä (jota ei siis suositella 3vko pidempään ilman lääkärin valvontaa) olen jatkanut erittäin niukkakalorista menoa pirtelön ja ruokailun yhdistelmällä.
Ruokien annoskoot ovat pienentyneet huomattavasti mahan täyttyessä jo niiiiiin vähästä! Viime viikonloppuna tosin oli erikoistilaisuus, kun saimme harvinaisia vieraita, itseasiassa vierialivat ensimmäistä kertaa, mieheni teki lättyjä. Jotka sitten äpötettiin mansikkahillon ja suklaalevitteen kanssa. Itse en levitettä tosin käyttänyt johtuen pähkinäallergiastani, mutta siinä kun kahvitellessa tuli puheeksi tarkistin kalorit. Puolisoni, jonka kotimaassa pannukakkujen kanssa käytetään vain suklaalevitettä, ihmetteli meidän tapaamme laitta hilloa ja kermavaahtoa jne, hän vitsaili kuinka minä lihon kiloni takaisin hillon kanssa. Kunnes näytin että suklaalevitteessä on kaloreita 575 per 100g, ja hillossa 187 per 100g ! Kumpikin laitoimme letullemme yhden teelusikallisen tavaraa, joten totesin vain että i rest my case.
Painoni on pudonnut tasaisen rauhallisesti, niinkun pitääkin, nyt kuukaudessa kaksi kiloa, tällä hetkellä siis painan 117kg. Puolisoni on myös pudottanut painoaan 8kg ja alkaa olla omassa ihannepainossaan. Ja täytyy myöntää että hän näyttää kokoajan vain paremmalta!
Mittojani en nyt tänne laita, olen liian laiska kaivelemaan mittanauhan jostakin piilosta mutta ensikerralla kun punnitsen ja mittaan itseni, kirjoitan tänne edes ne tulokset jos ei mitään muuta! Mahtavinta on kuinka vointini on kokoajan parempi, jalat eivät kipeydy niin helposti ja mahdun vaatteisiin joihin en kesällä mahtunut! Sain äidiltäni ulkoiluhousut, ensin katsoin päälle päin että eipä taida mahtua, mutta niin vain sujahtivat jalkaan ja ovat vyötäröstä jopa liian löysät, valuvat kokoajan alaspäin ja pitää niitä nostaa! :coolsmile:
Huh huijaa kuinka onkaan ollut kiirettä! Edellinenkin kirjoitus jäi kesken ja sen jälkeen en ole ehtinyt ajatellakaan kirjoittamista. Uudet tuulet puhaltaa elämässä ja useammatkin rattaat lähtivät rullaamaan joten työtä riittää. Yritystoiminnan suunnitteleminen ja käyntiin laittaminen vaatii yllättävän paljon!
Viikko sitten sunnuntaina aamulla mittasin mittani punnitusta lukuunottamatta, tässä tulokset:
Käsivarsi: 40cm
Rinnan päältä: 118cm
Rinnan ympärys: 97cm
Vyötärö: 101cm
Lantio: 124cm
Reisi: 80cm.
Viikko sitten menikin melkein kokonaan istuen, tietokoneella töitä tehden ja sadetta sisällä pitäen. Myös puhelimessa kulutettu aika kostautui, pyöräily ja muu kuntoilu jäi välistä melkein kokonaan. Silti tänään kun aamulla astuin vaa’alle se näytti 119kg! Hitaasti mutta tasaisesti alaspäin!! Kyllä tuntui hyvältä!!
Syömisissä on vielä hieman skarppaamista, viikolla pariin otteeseen teimme parempaa ruokaa, silti kevyttä, eikä päivän kokonaiskalorit nousseet yli tuhannen.
Kirjoitan taas paremmin kun on enemmän aikaa! Jatkan kirjanpidon opettelua!
Suhteellisen haipakkata on nämä viimoiset päivät olleet, kelit on sadekuuroista huolimatta suosineet, ja pyöräily töihin on ollut nautinnollista. Muutamaa vähän pidempää pyöräilyä lukuunottamatta liikunta muuten on jäänyt taka-alalle, töissä on ollut sen verran vauhdikasta että hikisenä on saanut kävellä ja jopa puolijuoksua viilettää, on illalla tuntunut jaloissa että jotain on tehnytkin!
Tiistai, 12.8.2014. Kuudes päivä VLCD:tä. Edelleen tuntuu hyvältä.
Eilen, viidentenä päivänä, viikonlopun jälkeinen paluu arkeen ja töihin toi vähän enemmän tekemistä ja kävelyä kuin kotona hippaisu. Pirtelö oli äärettömän näppärä käydä nielaisemassa keittiössä puoliltapäivin ja kolmelta, nopeasti ja näppärästi. Kun laskin illalla ennen kello kuuden pirtelöannosta, että kolme aiempaa annostani antoivat yhteensä 330 kaloria, totesin voivani ottaa seuraavan kaloriannokseni toisessa muodossa. Ihana aviomieheni passitti minut pois keittiöstä, ja sain uppoutua muihin puuhiin.
Mieheni on loistava kokki. Sen olemme todenneet jo aiemminkin, ja vaikka itsekin olen melkoinen soppapeukalo (kuin myös jauhopeukalokin) täytyy sanoa, että en ala kilpailemaan hänen kanssaan varsinkaan tiettyjen ruokien laitossa. Se tuli todistettua taas, kun hän kantoi eteeni kuuman kulhon niin niin herkulliselle tuoksuvaa keittoa etten ikinä ole nähnyt! Hän teki yksinkertaisen porkkana-chilikeiton, joka oli taivaallista!! Me molemmat pidämme mausteisesta, jopa tulisesta ruoasta, ja keittiöstä löytyykin jos jonkinlaista maustetta ja jauhetta. Paras viimeaikaisista lisäyksistä on iso iso purkillinen Hot Chili jauhetta.
Mieheni keitti porkkanapalat vedessä, johon oli lisännyt kanaliemikuution, persiljaa, lukuisia muita mausteita (joita ei edes minulle paljasteta) ja tietenkin sitä chilijauhetta. Uskomatonta miten keitetyn porkkanan maku on parempi kun se on imenyt mausteita liemestä itseensä!!! Nautin suunnattomasti tuosta keitosta, ja kaloreita ihan mitätön määrä!!! Itse kukanenkin voi tarkistaa porkkanan kalorit, lihaliemikuutiosta ei myöskään tullut kuin nimellisesti, eikä mitään öljyäkään lisätty. Maistuva hieno keitto josta saa halutessaan vaikka kuinka tulista! En yleensä käytä liemikuutioita mihinkään, mutta täytyy sanoa että tähän se sopi. Ja maku oli ”lihaisampi”, jok’ikinen makuhermo sai tyydytyksen eikä varmasti mikään ruoanhimo iskenyt.
Sunnuntai-illan pyörälenkki jäi siihen viiteen kilometriin, mutta maanantaina töihin pyöräilystä tuli se 3km ja kotona tein pientä lihaskuntotreeniä päälle.
Päivän kokonaiskalorit siis rapiat 500.
Tiistai meni suunnilleen samaa rataa kuin maanantaikin, aamulla pirtelöannos ja töissä kaksi. Kotiin päästyäni lähdimme samantien kauppaan, josta ostimme lisää porkkanoita, kukkakaalta ja tuoretta persiljaa. Sekä sydän- ja eläinmakaroneja. Kun tulimme kotiin, teimme yhdessä ihanan kasviskeiton, jota ryyditti ripaus pieniä makaroneja. Ei siis niinkuin suomalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu, että keiton pääaines on peruna, ja kasvikset on vain lisuke. Tässä keitossa pääaineksina oli pieniksi kuutioiksi leikattu porkkana ja isommat palat kukkakaalta, kahden hengen annokseen laitoimme vain 1dl eläinmakaroneja lisukkeeksi. Persilja ja muut mausteet tekivät keitosta taas aivan upean! Kaloreita annosta kohden tuli 180. Mutta maha täyttyi jopa liiaksikin ja ravintoarvoa löytyi!
Illalla kävimme yhdessä 7km polkupyörälenkin, jonka jälkeen olikin jo viimeisen pirtelöannoksen vuoro. Olo on loistava, en oikeastaan voi valittaa yhdestäkään asiasta ainakaan toistaiseksi, toivottavasti ei mitään negatiivista sanottavaa tulekaan! Kyllä sitä ihminen pilaa olonsa ja terveytensä ylensyönnillä!
Päivän kokonaiskalorit 620!
Ja tuntuu mahtavalta!!!
Olen kulinaristi. Nautin ruoasta. En rasvaisesta, ylisuolaisesta, raskaasta ruoasta. Se tekee minut vain sairaaksi, liekö reumojen vuoksi. Mutta maukkaasta hyvästä ruoasta nautin enemmän kuin pitäisi. Toki osaan myös olla ilman sitä eikä minulla juuri koskaan ole ylitsepääsemätöntä himoa saada just jotain tiettyä ruokaa. Siksipä nyt neljänä päivänä, kun olen ollut VLCD kuurilla, en ole oikeastaan edes kaivannut kiinteää ruokaa. Eilen iltapäivällä iski yhtäkkinen maku suuhun ja halu saada jotain pitsaa tai vastaavaa, mutta se meni samantien ohi kun keskityin muihin asioihin.
Mitä ensimmäisenä huomasin tätä vaniljakerman makuista pirtelöä käyttäessäni, että maku on oikeasti hyvä! Ei ollenkaan keinotekoinen ja raskas, toki laitankin tätä suositellun kolmen lusikallisen sijaan kaksi per annos, ja maku on keveämpi. Kolmella lusikalla pirtelöstä tuli mielestäni liian paksua ”tumman” makuista, yrittääpä tuotakin nyt selittää. Mutta kahdella lusikalla maku on juuri sopiva minulle! On suorastaan nautinto ottaa pirtelöannos joka kolmas tunti ja juoda vettä päälle. Olo on kylläinen, jopa liiankin kylläinen koko tuon ajan eikä ole puhettakaan mistään paastokärsimisestä, nälästä ja mahan mouruamisesta. Vettä pitääkin nauttia reilusti Feel Goodia käyttäessä, ja se tulee ihan itsestään. Ainakin minä huomasin janottavan paljon heti jos vähän liian vähän vettä juon.
Nesteitä poistuu reilusti, aineenvaihdunta varmasti nyt kylmäkäynnistyy ja alkaa jopa toimimaan, juon paljon ja olo on kevyt. Lähes koko kesän minua piinannut selittämätön pääkipukin on poissa! Liekö ollut sitten nestehukkaa, tai kropan tukkoisuutta, tai vähän molempia, mutta enää ei ole pää kipeänä. Eikä sormetkaan. Selvä merkki siis kuona-aineiden poistumisesta.
Viisi annosta päivässä, kolmen tunnin välein, 160kcal per annos ja 800kcal per päivä. Koska käytän kahta lusikallista kolmen sijaan, saan vähemmän kaloreita ja myös vähemmän ravintoaineita, jotka korvaan muilla ravintolisillä ja vitamiineilla. Noiden kanssa ei passaa pelleillä! Minun pitää pitää kelloa silmällä että otan aikoinaan nuo annokset, niin hyvältä olo tuntuu eikä nälkä ehdi tulla, muuten unohtaisin ottaa kokonaan aikanaan! Herään jo nyt aamulla virkeämpänä ja illalla väsyttää terveesti, kun koko päivän on verensokerit tasaisena.
Tänä viikonloppuna en ole edes urheillut pätkääkään, ainoastaan tein suursiivouksen ja pyykkäsin kokoajan, siinä kaikki liikkuminen. Saapas nähdä mitä tapahtuu kun maanantaista lähtien taas pyöräilen päivittän!
Tänään kun on sunnuntai, astuin vaakalle. Enkä uskonut silmiäni!!! Tätä digivaakaa ei voi huijata siirtämällä painoa (testattu on, ei toimi XD ) mutta silti otin punnituksen pari kertaa uusiksi. Nestettähän valtaosa on, mutta ou jee paino oli pudonnut 121,7 kiloon!!! Odotin ehkä kilon pudotusta, tämä teki minut tosi tosi iloiseksi!!! Antaa mukavasti motivaatiota jatkaa ja koventaa panoksia matkan varrella!
Lähtöpaino: 125kg
Paino nyt : 121.7kg
Rinnan päältä: 119cm
Rinnan ymp: 98cm
Vyötärö: 106cm
Lantio: 125cm
Reisi: 82cm
Käsivarsi: 41cm
Siinä mitat, jokainen voi mielessään kuvitella ja tuomita millainen punkero olen tällä hetkellä. Uskokaa tai älkää, mutta tuo 3kg pudotus näkyy jo, maha ei näytä niin pömpöttävältä turvonneelta! Vatsassa minulla ei ole makkaroita, vaan selän puolella, edestä vatsa on tasainen, olen pötykkä XD Reidet ja ahteri vie iiison osan tuosta painosta, siispä liikunnassa minun on otettava se huomioon. Ai että ihana alkaa käydä sotaa tuota ikuista selluliittiä vastaan!!!
Nyt kun lopetan tämän kirjoittamisen, lähden kauniin ilman kunniaksi siippani kanssa pyörälenkille, 5-10km on tavoite. Kirjoitan myöhemmin miten siinä kävi!!!
Tästä se siis lähti.
Tämä on kirjoitettu kolme päivää sitten, 7.8.2014.
Sen tarkemmin historiaa kertaamatta, olen lihava. Vaati aika paljon, että pystyn sen näin myöntämään. Olen ollut lihavampikin, ja se hämäsi omakuvaani pitkään. Kun viimeinkin puolisen vuotta sitten ostin kunnollisen vaakan, järkytyin sen tuloksesta. Ihan uskomatonta miten se voi näyttää tuollaista lukemaa!!! Varsinkin, kun aiemmin laihdutettuani ostin eräät venymättömät kangashousut joita pidin silloin, mahdun niihin vieläkin mutta en vain niin hyvin. Muutamat muutkin vaatteet ja paidat siltä ajalta on jäänyt liian naftiksi käyttää, tiesin lihoneeni jonkin verran. Minkä verran, se järkytti sanan voimakkaimmassa merkityksessä. Samat housut mahtuu jalkaan ja painoeroa pitäisi olla yli kaksikymmentä kiloa! Missä nämä mun liikakilot on???
Malliltani olen kuitenkin melko sopusuhtainen, keskipituinen ja uhkea. Kauniisti sanottuna minua voisi kuvata tiimalasiksi, naisellisuus ei ole painosta niinkään kärsinyt. Mutta jos puhutaan tiimalasista, en tarkoita sellaista pientä, kaunista ja siroa. Vaan niitä oikein vanhanaikaisia suuria ja pyöreämuotoisia, leveitä ja matalia tiimalaseja!
Asiasta muutamien ystävieni kanssa juteltuani hekin ovat äimistelleet kilojeni määrää, se kun ei päällepäin näy. Toki näytän reilusti ylipainoiselta enkä koskaan ole yrittänyt laihana itseäni myydäkään, mutta silti. Tiedän muutamiakin jotka käyttävät paljon suurempia vaatekokoja, ovat suurempia kuin minä mutta painavat paljon vähemmän. Eräs ex-urheilija ystäväni sanoi että minussa oleva lihasmassa selittää osan tuosta painosta. Totta. Minulla on lihaksia, olen urheillut, kilpaillutkin. Varsinkin jalkalihakset, reidet, ovat voimakkaat. Ja isot. Toki nämä makeat reisilihakset on piilotettu hyvin selluliitin ja rasvan alle… On minulla vatsalihaksetkin. Hyvin vain piilotetut. Urheiluharrastusteni vuoksi (kyllä, olin silloinkin ylipainoinen mutta voimakas!) jos nyt aloittaisin treenaamaan melkein mitä vain, tulokset näkyisivät nopeasti.
Eli olen reilusti ylipainoinen. En yritä selitellä mitään miksi vaaka järkyttää niinkuin se järkyttää, en mene mihinkään isot luut- lankaan jne. Myönnän suoraan: Olen lihava. Vaikka olenkin lihaksikas, olen kerännyt sen verran paljon vararavintoa ympärilleni, että siinä ei selittelyt auta! Varsinkin kun minulla on vaivana muutama reuma ja siitä johtuvat ongelmat, olisi enemmän kuin suotavaa olla edes lähempänä normaalipainoa.
Asetin itselleni tavoitteen. Maratoonin. En kilometreissä, vaan kilogrammoissa. Tavoitteeni on saada 40kg pois ja sen jälkeen asettaa uusi tavoite. Ihana aviomieheni tukee minua täysin hankkeessani, hänkin haluaa minun olevan terve ja voivan paremmin. Sitten voisimme paremmin nauttia yhdessä urheilustakin, jota niin kovasti kaipaan! Hän jopa aloitti oman pienen ylipainonsa korjaamisen rinnallani. Kiitos siitä hänelle! Kumpikin tuemme toisiamme matkan varrella ja hän saavuttaa tavoitteensa hyvinkin pian, se vain motivoi minua!
Mietin paljon,että uskallanko julkistaa mittojani täällä, mutta päätin olla rohkea ja tehdä sen. Punnitsen itseni kerran viikossa, sunnuntaisin, ja mittaan käsivarren, reiden, lantion, vyotärön, rinnan ympäryksen ja rinnan päältä. Mittanauha kun ei valehtele. Alan myös pitämään ruokapäiväkirjaa, jonka kirjoitan myös tänne. Se tuli tutuksi jo aiemmin kun pudotin painoa. Nyt kuitenkin ylipainoa on sen verran, että päätin ottaa potkustartin pienen avun kera. Kuinkas sattuikaan, pitkään asioita tutkittuani löysin Fit+ Feel good pirtelöjauheen. Maalaisjärjellä ajateltuna, jos se ei anna potkua perseelle, niin mikä sitten?
Joten tänään, torstaina 7.8.2014 aloitan VLCD kuurin. Ja kirjaan ylös kaiken muunkin mikä menee leipälävestä alas. Vertailun vuoksi kirjoitan tähän mistä ruokailuni koostui lähes päivittäin viimeisen puolen vuoden ajan. Puoli vuotta vaakan ostamisesta, paino on jämähtänyt samaan, 124-125 kg. Söin aamulla mysliä jugurtin ja tuoremehun kanssa. Töissä söin annoksen nuudelikeittoa, 290kcal. Kotiin päästyäni lämmin ruoka, joka yleensä oli pastaa, riisiä tai perunaa vaihtelevien kastikkeiden kera, joko jauhe-koko-tai broilerin lihasta. Iltapalaksi ruisleipää kinkulla ja tomaatilla. Päivän mittaan 3-4 mottia kahvia, rasvattomaan maitoon, ilman sokeria. Ei herkuja, keksejä jne. Satunnaisesti suklaata tai jäätelöä. Pitsaa kerran parissa kuukaudessa. Päivittäinen pyöräily töihin ja takaisin n.3km. Lisäksi 3-5km pyöräilyä jos kaupassa piti käydä. Satunnaisesti uimista kesällä, talvella luistelua sen minkä jalat antoivat periksi.
Ei kuulosta kovin pahalta? Eipä niin. Jos tuolla syömisellä ja liikkumisella paino pysyi kokoajan samassa, ei noussut, ei laskenut, jos nyt painaisin 40kg vähemmän, eikö se edelleenkin pysyisi sitten siinä lukemassa. Ongelmani onkin aina ollut annoskoot. Kun siippa tekee niin maan hemmetin hyvää ruokaa, sitä tulee huomaamattaankin otettua liikaa. Ja toinen paheeni on ollut pikkunapostelu. Rakastan hedelmiä ja kasviksia! Ja niitä alankin tässä mupeltaa entistä enemmän, kuin pupu konsanaan!!! En tupakoi, en käytä alkoholia. Ja olen enemmän kuin valmis kaivamaan esiin vartalon, jonka tiedän olevan piilossa kaikkien näiden kilojen alla, ja sitten voin viimeinkin tilata EMP:ltä ne ihanat vaatteet joita olen vuosia kuolannut!!!
Tavoite: 40kg alas
Lähtöpaino: 125kg
