Keskiviikko 24.9.2014
Voi jestas kuukauteen en ole edes kurkannut tänne, ja se kertoo vain kiireestä. Kun asiat junnaa paikoillaan, on helppo ajatella että onhan tässä vaikka kuinka paljon päivittäin aikaa kirjoitella ja olla koneella. Kuinkas ollakaan, kun rattaat alkavat pyörimään, se huimasti vähentynyt ylimääräinen aika menee mukavasti töitä tehden, kotitöitä tehden, yllättäviä ja vähemmän yllättäviä askareita tehden, ja ilta tulla heilahtaa ennemmin kuin huomaakaan eikä päivänmittaan ole aikaa juuri kelloa katsoa. Puhumattakaan että ennemmin niin yleinen ajatus ”hmm kello on vasta tuon verran, mitähän sitä tekisi?” edes pääsisi lipsahtamaan mieleen!
Päivämme rytmittyivät hieman uusiksi kun puolisoni aloitti tässä kuussa opiskelut, nyt kolmatta viikkoa hän ajaa 30km päässä olevaan kaupunkiin opistoon aamuisin, ja koska haluamme viettä aikaa yhdessä ja käydä hänen opiskeluasioitaan läpi aamukahvin lomassa, heräämme joka aamu kuudelta. Ei mikään ihmeellinen asia, mutta muutos kuitenkin aiempaan kahdeksaan-yhdeksään, pari tuntia lisää päivään ja kappas kun saa enemmän aikaiseksi! Kun hän on laittanut kotioven perässään kiinni, minä tartun omiin töihini. Jotka siis edelleenkin ovat pääsääntöisesti koneella työskentelyä, sen lomassa toki kun lepuutan silmiäni, selkääni ja ahteriani, pesen pyykkiä, imuroin, tiskaan, moppaan, lähes päivittäin nämä kaikki sillä kummasti kolme kissaa kantaa ulkoa aina hiekkaa tassuissaan! Hiekkaa! Sitä on kaikkialla! Mitä se sitten on kun tulee se ah niin ihana muta-aika ja kuratassut kantaa kolminkertaisen määrän hiekkaa!!! Otan siivouksen kuntoilu kannalta joten ei kannata valittaa.
Eli liikkumaan en ole ihan elokuun tahtiin jaksanut enää, paitsi hyötyliikuntana. Syömisiin on tullut hyvä rytmi, vaikka puolisoni syökin aamupalan itse juon vain kahvin (kera rasvattoman maidon, ei sokeria ikinä), yhdeksältä otan pirtelön, ja taas kahdeltatoista, kolmelta ja kuudelta, iltayhdeksätä viimeinen. Paitsi jos joku päivä teemmekin yhdessä ruokaa iltapäivällä, se korvaa sekä kello kolmen- että kello kuuden pirtelön, näin pidän päivittäiset kalorit pienenä. Ja hyvin olen jaksanut!! Itseasiassa voin paremmin kokoajan. Tarkkailen kokoajan yleisvointiani, verenpanetta, verensokeria jne. Ja koska en ole 100% pelkällä pirtelöllä (jota ei siis suositella 3vko pidempään ilman lääkärin valvontaa) olen jatkanut erittäin niukkakalorista menoa pirtelön ja ruokailun yhdistelmällä.
Ruokien annoskoot ovat pienentyneet huomattavasti mahan täyttyessä jo niiiiiin vähästä! Viime viikonloppuna tosin oli erikoistilaisuus, kun saimme harvinaisia vieraita, itseasiassa vierialivat ensimmäistä kertaa, mieheni teki lättyjä. Jotka sitten äpötettiin mansikkahillon ja suklaalevitteen kanssa. Itse en levitettä tosin käyttänyt johtuen pähkinäallergiastani, mutta siinä kun kahvitellessa tuli puheeksi tarkistin kalorit. Puolisoni, jonka kotimaassa pannukakkujen kanssa käytetään vain suklaalevitettä, ihmetteli meidän tapaamme laitta hilloa ja kermavaahtoa jne, hän vitsaili kuinka minä lihon kiloni takaisin hillon kanssa. Kunnes näytin että suklaalevitteessä on kaloreita 575 per 100g, ja hillossa 187 per 100g ! Kumpikin laitoimme letullemme yhden teelusikallisen tavaraa, joten totesin vain että i rest my case.
Painoni on pudonnut tasaisen rauhallisesti, niinkun pitääkin, nyt kuukaudessa kaksi kiloa, tällä hetkellä siis painan 117kg. Puolisoni on myös pudottanut painoaan 8kg ja alkaa olla omassa ihannepainossaan. Ja täytyy myöntää että hän näyttää kokoajan vain paremmalta!
Mittojani en nyt tänne laita, olen liian laiska kaivelemaan mittanauhan jostakin piilosta mutta ensikerralla kun punnitsen ja mittaan itseni, kirjoitan tänne edes ne tulokset jos ei mitään muuta! Mahtavinta on kuinka vointini on kokoajan parempi, jalat eivät kipeydy niin helposti ja mahdun vaatteisiin joihin en kesällä mahtunut! Sain äidiltäni ulkoiluhousut, ensin katsoin päälle päin että eipä taida mahtua, mutta niin vain sujahtivat jalkaan ja ovat vyötäröstä jopa liian löysät, valuvat kokoajan alaspäin ja pitää niitä nostaa! :coolsmile:
