Kaiken uuden alku.
Tästä se siis lähti.
Tämä on kirjoitettu kolme päivää sitten, 7.8.2014.
Sen tarkemmin historiaa kertaamatta, olen lihava. Vaati aika paljon, että pystyn sen näin myöntämään. Olen ollut lihavampikin, ja se hämäsi omakuvaani pitkään. Kun viimeinkin puolisen vuotta sitten ostin kunnollisen vaakan, järkytyin sen tuloksesta. Ihan uskomatonta miten se voi näyttää tuollaista lukemaa!!! Varsinkin, kun aiemmin laihdutettuani ostin eräät venymättömät kangashousut joita pidin silloin, mahdun niihin vieläkin mutta en vain niin hyvin. Muutamat muutkin vaatteet ja paidat siltä ajalta on jäänyt liian naftiksi käyttää, tiesin lihoneeni jonkin verran. Minkä verran, se järkytti sanan voimakkaimmassa merkityksessä. Samat housut mahtuu jalkaan ja painoeroa pitäisi olla yli kaksikymmentä kiloa! Missä nämä mun liikakilot on???
Malliltani olen kuitenkin melko sopusuhtainen, keskipituinen ja uhkea. Kauniisti sanottuna minua voisi kuvata tiimalasiksi, naisellisuus ei ole painosta niinkään kärsinyt. Mutta jos puhutaan tiimalasista, en tarkoita sellaista pientä, kaunista ja siroa. Vaan niitä oikein vanhanaikaisia suuria ja pyöreämuotoisia, leveitä ja matalia tiimalaseja!
Asiasta muutamien ystävieni kanssa juteltuani hekin ovat äimistelleet kilojeni määrää, se kun ei päällepäin näy. Toki näytän reilusti ylipainoiselta enkä koskaan ole yrittänyt laihana itseäni myydäkään, mutta silti. Tiedän muutamiakin jotka käyttävät paljon suurempia vaatekokoja, ovat suurempia kuin minä mutta painavat paljon vähemmän. Eräs ex-urheilija ystäväni sanoi että minussa oleva lihasmassa selittää osan tuosta painosta. Totta. Minulla on lihaksia, olen urheillut, kilpaillutkin. Varsinkin jalkalihakset, reidet, ovat voimakkaat. Ja isot. Toki nämä makeat reisilihakset on piilotettu hyvin selluliitin ja rasvan alle… On minulla vatsalihaksetkin. Hyvin vain piilotetut. Urheiluharrastusteni vuoksi (kyllä, olin silloinkin ylipainoinen mutta voimakas!) jos nyt aloittaisin treenaamaan melkein mitä vain, tulokset näkyisivät nopeasti.
Eli olen reilusti ylipainoinen. En yritä selitellä mitään miksi vaaka järkyttää niinkuin se järkyttää, en mene mihinkään isot luut- lankaan jne. Myönnän suoraan: Olen lihava. Vaikka olenkin lihaksikas, olen kerännyt sen verran paljon vararavintoa ympärilleni, että siinä ei selittelyt auta! Varsinkin kun minulla on vaivana muutama reuma ja siitä johtuvat ongelmat, olisi enemmän kuin suotavaa olla edes lähempänä normaalipainoa.
Asetin itselleni tavoitteen. Maratoonin. En kilometreissä, vaan kilogrammoissa. Tavoitteeni on saada 40kg pois ja sen jälkeen asettaa uusi tavoite. Ihana aviomieheni tukee minua täysin hankkeessani, hänkin haluaa minun olevan terve ja voivan paremmin. Sitten voisimme paremmin nauttia yhdessä urheilustakin, jota niin kovasti kaipaan! Hän jopa aloitti oman pienen ylipainonsa korjaamisen rinnallani. Kiitos siitä hänelle! Kumpikin tuemme toisiamme matkan varrella ja hän saavuttaa tavoitteensa hyvinkin pian, se vain motivoi minua!
Mietin paljon,että uskallanko julkistaa mittojani täällä, mutta päätin olla rohkea ja tehdä sen. Punnitsen itseni kerran viikossa, sunnuntaisin, ja mittaan käsivarren, reiden, lantion, vyotärön, rinnan ympäryksen ja rinnan päältä. Mittanauha kun ei valehtele. Alan myös pitämään ruokapäiväkirjaa, jonka kirjoitan myös tänne. Se tuli tutuksi jo aiemmin kun pudotin painoa. Nyt kuitenkin ylipainoa on sen verran, että päätin ottaa potkustartin pienen avun kera. Kuinkas sattuikaan, pitkään asioita tutkittuani löysin Fit+ Feel good pirtelöjauheen. Maalaisjärjellä ajateltuna, jos se ei anna potkua perseelle, niin mikä sitten?
Joten tänään, torstaina 7.8.2014 aloitan VLCD kuurin. Ja kirjaan ylös kaiken muunkin mikä menee leipälävestä alas. Vertailun vuoksi kirjoitan tähän mistä ruokailuni koostui lähes päivittäin viimeisen puolen vuoden ajan. Puoli vuotta vaakan ostamisesta, paino on jämähtänyt samaan, 124-125 kg. Söin aamulla mysliä jugurtin ja tuoremehun kanssa. Töissä söin annoksen nuudelikeittoa, 290kcal. Kotiin päästyäni lämmin ruoka, joka yleensä oli pastaa, riisiä tai perunaa vaihtelevien kastikkeiden kera, joko jauhe-koko-tai broilerin lihasta. Iltapalaksi ruisleipää kinkulla ja tomaatilla. Päivän mittaan 3-4 mottia kahvia, rasvattomaan maitoon, ilman sokeria. Ei herkuja, keksejä jne. Satunnaisesti suklaata tai jäätelöä. Pitsaa kerran parissa kuukaudessa. Päivittäinen pyöräily töihin ja takaisin n.3km. Lisäksi 3-5km pyöräilyä jos kaupassa piti käydä. Satunnaisesti uimista kesällä, talvella luistelua sen minkä jalat antoivat periksi.
Ei kuulosta kovin pahalta? Eipä niin. Jos tuolla syömisellä ja liikkumisella paino pysyi kokoajan samassa, ei noussut, ei laskenut, jos nyt painaisin 40kg vähemmän, eikö se edelleenkin pysyisi sitten siinä lukemassa. Ongelmani onkin aina ollut annoskoot. Kun siippa tekee niin maan hemmetin hyvää ruokaa, sitä tulee huomaamattaankin otettua liikaa. Ja toinen paheeni on ollut pikkunapostelu. Rakastan hedelmiä ja kasviksia! Ja niitä alankin tässä mupeltaa entistä enemmän, kuin pupu konsanaan!!! En tupakoi, en käytä alkoholia. Ja olen enemmän kuin valmis kaivamaan esiin vartalon, jonka tiedän olevan piilossa kaikkien näiden kilojen alla, ja sitten voin viimeinkin tilata EMP:ltä ne ihanat vaatteet joita olen vuosia kuolannut!!!
Tavoite: 40kg alas
Lähtöpaino: 125kg
